Vallanvaihtoviikko

Ruusukonva, keskiviikko 12.2.2014

Ruusukonva 2014

Ruusukonva on vuo­sit­tai­nen, ar­von abi­tu­rien­teil­le jär­jes­tet­ty ilo­juh­la, jon­ka kak­kos­luok­ka­lai­set suun­nit­te­le­vat ja to­teut­ta­vat uh­ra­ten oman va­paa- (ja opis­ke­lu-) ai­kan­sa juh­lan suun­nit­te­luun ja jär­jes­tä­mi­seen. Tä­män vuo­den tee­ma­na oli Lor­di Bouchartin suu­ret naa­mi­ais­juh­lat hä­nen kar­ta­nos­saan. Kar­ta­non­juh­lis­sa arvo­vie­rail­le tar­joil­tiin ta­lon an­ti­mia, ja viih­dyk­kee­nä il­lan­mit­taa oli abeis­ta ker­to­via lau­lu­ja. Oh­jel­man juo­ni koos­tui esi­tyk­sis­tä, arvo­merk­kien saa­mi­ses­ta ja kum­mit­te­le­van Lor­din vai­mon kos­tos­ta.

Ruusukonvan suun­nit­te­le­mi­nen al­koi jo syk­syl­lä, jol­loin pää­tet­tiin tee­ma ja jo­kai­sen teh­tä­vä juh­laan liit­ty­en. Rank­kaa ja työ­pai­not­teis­ta oli koko puo­len vuo­den ajan, mut­ta yh­teis­työl­lä juh­la on­nis­tui! Mitä pi­dem­mäl­le val­mis­te­luis­sa pääs­tiin, sitä jän­nit­ty­neem­mäk­si olo tuli. Jän­ni­tys lau­ke­si vas­ta juh­lan al­ka­es­sa, sil­lä lop­pu­tu­lok­seen suu­rin osa juh­la­vie­rais­ta ja kak­kos­luok­ka­lai­sis­ta oli­vat tyy­ty­väi­siä. Juh­la oli haus­ka ja an­toi­sa, oli haus­ka kat­sel­la abien re­ak­ti­oi­ta lau­lui­hin ja muu­hun oh­jel­maan.

Opet­ta­jat­kin ke­hui­vat ruusukonvan on­nis­tu­neek­si – pait­si lau­lu­jen osal­ta. Huo­mau­tuk­se­na kui­ten­kin, et­tei­vät lau­lut ker­to­neet­kaan opet­ta­jis­ta, vaan tä­män vuo­den abi­tu­rien­teis­ta, jot­ka vain sat­tu­vat kro­ni­koi­den pe­rus­teel­la har­ras­ta­maan ki­roi­lua ja juh­li­mis­ta hy­väl­lä po­ru­kal­la! Pak­ko­han se on myön­tää, että juo­ma­lau­lu­ja mel­ko suu­ri osa kap­pa­leis­ta oli, mut­ta pää­a­si­a­na pi­det­tä­köön sitä, että abit naut­ti­vat ja heil­lä oli haus­kaa!

Näin myö­hem­min aja­tel­tu­na, mo­net asi­at oli­si voi­nut teh­dä toi­sin ja en­tis­tä pa­rem­min, mut­ta sil­ti­kin ruusukonva oli on­nis­tu­nut hy­vin. In­nol­la odo­tan oman vuo­si­luok­ka­ni ruusukonvaa, jot­ta pää­sen nä­ke­mään, saa­vat­ko ensi vuo­den kak­ko­set jär­jes­tet­tyä vie­lä pa­rem­mat juh­lat!”

Ni­me­tön kak­kos­luok­ka­lai­nen

Penkkarit, torstai 13.2.2014

Penkkarit 2014

Penkkariaamuna kaik­ki tun­tui ole­van se­kai­sin ja ka­dok­sis­sa, per­ho­set vat­sas­sa ja vii­mei­set om­pe­leet­kin ha­kat­tiin penkkariasuun sa­ma­na aa­mu­na. Jän­ni­tys tii­vis­tyi kou­lul­la satu- ja fan­ta­si­a­hah­moik­si pu­keu­tu­nei­den abi­tu­rient­tien täyt­tä­mäs­sä käy­tä­väs­sä. Pe­rin­teen mu­kaan abit oli­vat muo­dos­ta­neet kun­ni­a­ku­jan, jon­ka läpi alempiluokkalaisten oli mää­rä kul­kea ja sa­mal­la tul­la hie­man kyy­ky­te­tyik­si. In­nos­tu­neet abit saat­toi­vat epä­huo­mi­os­sa kyy­kyt­tää myös toi­si­aan, jos joku abeis­ta yrit­ti kul­kea kun­ni­a­ku­jan läpi. Kun­ni­a­ku­jan jäl­keen vuo­ros­sa oli abi­gaa­la, jos­sa ja­et­tiin reiskojen pal­kin­not sekä näy­tet­tiin abi­vi­deo, jos­ta abi­tu­rien­tit tun­tui­vat saa­van enem­män irti kuin alempiluokkalaiset.

Gaa­lan jäl­keen koit­ti kaik­kein ko­hu­tuin ja odo­te­tuin het­ki: rek­ka-aje­lu. Kos­ka jo­tain oli pak­ko men­nä pie­leen, huo­ma­sim­me rek­ka­pah­ve­ja kiin­nit­tä­es­säm­me, että osa pah­veis­ta puut­tuu. Pah­vit kui­ten­kin löy­tyi­vät kou­lun nur­kis­ta ja pää­sim­me lo­pul­ta läh­te­mään. Vaik­ka to­rin ra­ken­nus­töi­den vuok­si reit­tiä oli muu­tet­tu, em­me­kä pääs­seet koh­taa­maan toi­sia kou­lu­ja re­kois­ta, oli ko­ke­mus ai­van us­ko­ma­ton. Rek­ka­la­val­la tasa­pai­noi­le­vien abien kas­voil­ta pais­toi ilo, yh­teis­hen­ki ja hel­po­tus. ”Aa­mu­ja nol­la” kuu­lui jo­kai­sen abin suus­ta var­mas­ti enem­män kuin ker­ran, vaik­ka mo­nel­la oli vie­lä muu­ta­ma kurs­si kou­lus­sa kes­ken. Luu­len, että rek­ka-ajos­ta jo­kai­nen sai mah­ta­vat muis­tot, joi­ta tus­kin hel­pol­la vaih­tai­si pois.

Re­kas­ta läh­det­tyä mo­net me­ni­vät ko­tiin­sa val­mis­tau­tu­maan il­taa var­ten. Toi­set kä­vi­vät vä­lis­sä syö­mäs­sä, en­nen kuin ko­koon­nuim­me yh­tei­ses­ti Suur­hal­lis­ta vuok­raa­maam­me sau­na­ti­laan viet­tä­mään il­taa. En muis­ta kos­kaan näh­nee­ni vuo­si­luok­kaam­me niin yh­te­näi­se­nä ryh­mä­nä. Kai­kil­la tun­tui ole­van haus­kaa ja muis­to­ja muis­tel­tiin myös nii­den kans­sa kei­tä ei ol­lut kou­lun pen­kil­lä op­pi­nut niin hy­vin tun­te­maan. Ko­ko­nai­suu­des­saan penkkarit oli­vat kol­men vuo­den paah­ta­mi­sen ar­voi­nen ko­ke­mus, joka tus­kin ihan het­kes­sä unoh­tuu, jos mil­loin­kaan.

Kris­tii­na Lai­ne

Vanhojenpäivä, perjantai 14.2.2014

Vanhojen tanssit vuosimallia 2014

Kak­si hel­mi­kuis­ta päi­vää joi­ta odo­tim­me mo­nia kuu­kau­sia – jot­kut ehkä jopa vuo­sia – ku­lui­vat yl­lät­tä­vän no­pe­as­ti. En­sim­mäi­se­nä mie­leen pa­laa­vat puku­lois­to ja se us­ko­ma­ton tun­ne, kun ta­ju­si vih­doin ole­van­sa Ar­von Van­ha. Oli aika näyt­tää muil­le mo­nien viik­ko­jen tans­si­har­joi­tus­ten tu­los.

Ko­ko­nai­suu­des­saan tans­sit su­jui­vat erit­täin hy­vin (jos ei las­ke­ta ha­mei­den pääl­le as­tu­mi­sia ja ajoit­tai­sia jän­ni­tyk­sen ai­heut­ta­mia as­kel­ten unoh­tu­mi­sia). Me van­hat edus­tim­me Tiirismaan lu­ki­o­ta to­del­la ar­vok­kaas­ti mm. Tipalavalssin tah­dis­sa mai­ni­on or­kes­te­rim­me sä­es­tä­mä­nä. Tans­sin lo­mas­sa sitä to­del­la ym­mär­si opis­ke­le­van­sa juu­ri sii­nä oi­ke­as­sa ja par­haas­sa lu­ki­os­sa. Mie­tin vain kuin­ka­han moni vie­lä kai­paa sitä ki­hel­möi­vää tun­net­ta, joka mah­dol­li­ses­ti vel­loi si­säl­läm­me kuul­les­sam­me sa­nat: ”Ar­von Van­hat – ol­kaa hyvä!”

Reet-Ma­rie Man­ni­la, 2c

Pöy­tä on ka­tet­tu ruusukonvassa. Kuva: Timo Lai­ti­la

Ruusukonvan juon­ta­jat naa­mi­ais­mas­keis­saan. Kuva: Timo Lai­ti­la

Abi­gaa­lan tun­nel­maa. Kuva: Timo Lai­ti­la

Abi­gaa­las­sa. Kuva: Timo Lai­ti­la

Abit aje­lul­la. Kuva: Timo Lai­ti­la

Pe­rin­tei­nen kät­te­ly­rivi van­ho­jen­päi­vä­nä. Kuva: Timo Lai­ti­la

Van­hat tans­si­vat, ylei­sös­sä koko kou­lu ala-as­tees­ta läh­tien. Kuva: Timo Lai­ti­la