Kevätjuhla

Vuon­na 2014 ke­vät­juh­la osui tou­ko­kuun vii­mei­sel­le päi­väl­le. Sää oli pil­vi­nen, ei ko­vin läm­min, mut­ta pää­osin on­nek­sem­me sa­tee­ton. Ke­vät­juh­las­sa kuul­tiin oh­jei­ta nuo­ril­le, usei­ta mu­siik­ki­e­si­tyk­siä ja tie­tys­ti la­ki­tet­tiin tuo­reet yli­op­pi­laat. Uu­den yli­op­pi­laan pu­heen piti Art­tu Iha­lai­nen.

Uuden ylioppilaan puhe

Ar­voi­sa reh­to­ri, hy­vät opet­ta­jat ja muut läs­nä­o­li­jat. Ar­voi­sat uu­det yli­op­pi­laat.

Mi­nul­le on suo­tu kun­nia ker­toa tun­te­muk­sis­ta­ni uu­te­na yli­op­pi­laa­na ja kiit­tää lu­ki­on hen­ki­lö­kun­taa, joi­den an­si­os­ta me kaik­ki uu­det yli­op­pi­laat saam­me viet­tää tätä päi­vää iloi­sis­sa mer­keis­sä.

Tä­nään ni­mit­täin juh­lim­me yleis­si­vis­tä­vän kou­lu­tuk­sem­me päät­ty­mis­tä. Mat­ka on ol­lut pit­kä ala-as­teen leik­kien maa­il­mas­ta lu­ki­on abst­rak­tin maa­il­man ym­mär­tä­mi­seen. Kou­lu­tuk­sem­me ei kui­ten­kaan ole val­mis, vaan var­mas­ti lä­hes kaik­ki meis­tä jat­ka­vat opis­ke­lua vie­lä tu­le­vai­suu­des­sa­kin – elin­i­käi­ses­tä op­pi­mi­ses­ta pu­hu­mat­ta­kaan. Mi­hin ku­kin meis­tä pää­tyy­kin, täs­tä eteen­päin har­van kou­lu­tuk­sen pai­no on kui­ten­kaan yleis­si­vis­tyk­sen ra­ken­ta­mi­ses­sa ja ke­hit­tä­mi­ses­sä.

Pe­rus­kou­lun ja lu­ki­on tar­jo­a­ma yleis­si­vis­tys on saa­vu­tet­tu opis­ke­le­mal­la pal­jon eri­lai­sia ai­nei­ta. Pe­rus­kou­lus­sa on luo­tu poh­ja tie­doil­lem­me ja lu­ki­os­sa olem­me saa­neet sy­ven­tyä, osit­tain omien va­lin­to­jem­me mu­kai­ses­ti, mei­tä kiin­nos­ta­viin ai­nei­siin. Oma­koh­tai­nen kiin­nos­tus toi­mii­kin par­haa­na mo­ti­vaa­ti­on läh­tee­nä. Omat kiin­nos­tuk­set oh­jaa­vat ja ovat oh­jan­neet mei­dän va­lin­to­jam­me eri­tyi­ses­ti lu­ki­on jäl­keis­tä elä­määm­me miet­ties­säm­me. Meis­tä jo­kai­sel­la on omat haa­veem­me ja kiin­nos­tuk­sen koh­teet ja toi­von jo­kai­sel­le on­nea nii­tä met­säs­tä­väl­le.

Mik­si yleis­si­vis­tä­vä kou­lu­tus on niin tär­keä? Vä­lil­lä tu­lee it­se­kin ky­seen­a­lais­ta­neek­si mi­hin kaik­kea yk­si­tyis­koh­tais­ta tie­tä­mys­tä tar­vi­taan tu­le­vai­suu­des­sa. Kyse ei ole­kaan aina tar­peel­li­suu­des­ta, vaan aja­tuk­ses­ta, että yleis­si­vis­tys on Suo­ma­lai­sen demo­kra­ti­an pe­rus­ta. Suo­mes­sa val­taa ei voi saa­da ni­mit­täin voi­mal­la, eikä pel­käs­tään ra­han avul­la. Sen si­jaan lau­sah­dus ”Tie­to on val­taa!” ker­too tie­don voi­mas­ta. Eri­tyi­sen hyö­dyl­lis­tä tie­toa on oma­ta laa­ja yleis­si­vis­tys. Lu­kio kou­lu­tus on näin ol­len an­ta­nut meil­le demo­kra­ti­an kan­nal­ta tär­kei­tä tie­to­ja ja tai­to­ja. Jos esi­mer­kik­si us­koi­sim­me kai­ken mitä leh­des­sä sa­no­taan, oli­si val­ta täy­sin leh­tien omis­ta­jil­la. Il­man las­ku­tai­toa mei­tä hui­jat­tai­siin puo­les­taan kau­pas­sa. Pro­te­ii­ni­syn­tee­si ja his­to­ri­an tie­tä­mys aut­ta­vat mei­tä puo­les­taan jä­sen­te­le­mään maa­il­maa ja ot­ta­maan osaa ylei­seen kes­kus­te­luun. Yleis­si­vis­tys on län­si­mai­sen yh­teis­kun­nan kan­ta­va voi­ma. Täs­tä syys­tä kou­lu­tuk­ses­ta tu­lee pi­tää Suo­mes­sa kiin­ni myös tu­le­vai­suu­des­sa.

Lu­ki­o­kou­lu­tus on an­ta­nut meil­le mo­ni­nai­sia tai­to­ja; kie­lel­li­nen osaa­mi­nen on glo­baa­lis­sa maa­il­mas­sa tär­keä osa si­vis­tys­täm­me. Kie­li on myös kei­no hank­kia li­sää tie­toa. Luon­non­tie­teet ja hu­ma­nis­ti­set ai­neet avaa­vat meil­le tie­toa ym­pä­ris­tös­tä ja mah­dol­li­suu­den hyö­dyn­tää ky­seis­tä tie­toa ym­pä­ris­tön muut­ta­mi­sek­si. Tai­de puo­les­taan on ko­et­tu jo an­tii­kin ai­ka­na tär­ke­äk­si yleis­si­vis­tyk­sen osak­si. Tipalan pa­nos­tus mu­siik­kiin on näin myös tär­keä osa yleis­si­vis­tä­vää kou­lu­tus­ta. Eikä pa­nos­tus ole men­nyt huk­kaan, kun tä­nä­kin vuon­na saim­me olla te­ke­mäs­sä hie­noa mu­si­kaa­lia!

Muu­tok­sen joh­ta­mi­nen on te­ki­jä, joka on mah­dol­lis­ta­nut yli­op­pi­laak­si tu­le­mi­sem­me. En­sin­nä­kin lu­ki­on voi aja­tel­la toi­mi­van yhä dy­naa­mi­sem­man eli epä­var­mem­man ym­pä­ris­tön kes­kel­lä, jos­sa po­liit­ti­nen val­ta­peli ja ta­lou­den heik­ko tila oh­jaa­vat lu­ki­ol­le an­net­tu­ja re­surs­se­ja. Tiirismaan lu­kio on kui­ten­kin vie­lä it­se­näi­nen kou­lu kai­kes­ta täs­tä huo­li­mat­ta ja näin on toi­vot­ta­vas­ti myös tu­le­vai­suu­des­sa. Muu­tok­sen joh­ta­mi­ses­ta vas­taa kou­lun reh­to­ri ja muu kou­lun hal­lin­to. Heil­le kuu­luu kii­tos kou­lun oh­jaa­mi­ses­ta näi­nä vai­kei­na ai­koi­na.

Muu­tok­sen joh­ta­mis­ta ei to­teu­ta kui­ten­kaan ai­no­as­taan reh­to­ri, vaan myös kaik­ki hie­not opet­ta­jam­me! Kii­tos eri­tyi­ses­ti heil­le. Opet­ta­jan teh­tä­vä on ni­mit­täin oh­ja­ta op­pi­lai­den muu­tos­pro­ses­sia, jos­sa tie­dot pai­nu­vat pää­hän. Opet­ta­jat ovat mah­dol­lis­ta­neet sen muu­tok­sen, jon­ka me tuo­reet yli­op­pi­laat olem­me ko­ke­neet lu­ki­om­me ai­ka­na. Tie­tä­myk­sem­me aste on suu­rem­pi kuin tän­ne tul­les­sam­me. Tä­män to­dis­taa val­koi­nen lak­ki pääs­säm­me.

Uu­den yli­op­pi­laan puhe. Kuva: Timo Lai­ti­la

Si­vis­ty­nyt ih­mi­nen osaa myös ar­vos­taa puh­taut­ta, niin­pä iso kii­tos kuu­luu sii­vo­a­jil­le ja vah­ti­mes­ta­ril­le kou­lun ti­lo­jen pi­tä­mi­ses­tä siis­ti­nä ja kun­nos­sa. Keit­ti­ön hen­ki­lö­kun­ta on myös tar­jon­nut meil­le ruo­kaa, jon­ka pa­ris­sa yleis­si­vis­tys­tä on voi­nut hyö­dyn­tää toi­si­naan sy­väl­lis­ten­kin pöy­tä­kes­kus­te­lu­jen ai­ka­na.

Tär­kein te­ki­jä – edel­lä mai­nit­tu­ja yh­tään vä­hät­te­le­mät­tä – yli­op­pi­laak­si tu­le­mi­ses­sa olem­me kui­ten­kin me op­pi­laat itse. Oma mo­ti­vaa­tio ja pa­nos­tus ovat tär­kei­tä, kuin myös luo­mam­me so­si­aa­li­nen kon­teks­ti. Ka­ve­rien an­si­os­ta opis­ke­lul­le on vas­ta­pai­noa, ja toi­saal­ta myös tun­nil­la voi olla haus­kaa. Kii­tos kai­kil­le kans­sa opis­ke­li­joil­le yh­tei­sis­tä vuo­sis­ta ja toi­vot­ta­vas­ti mo­net meis­tä nä­ke­vät toi­si­aan tu­le­vai­suu­des­sa­kin!

Omien va­lin­to­jen mer­ki­tyk­ses­tä ker­too Dostojevski te­ok­ses­saan ”Ri­kos ja ran­gais­tus”. Ku­kaan meis­tä yli­oppi­lais­ta ei toi­vot­ta­vas­ti vai­vu edes epä­toi­von het­kel­lä yli­op­pi­las Raskolnikovin ta­sol­le ryös­tääk­seen van­han eu­kon, vaan tu­keu­tuu yli­op­pi­las­tut­kin­non­kin vaa­ti­nei­siin tie­toi­hin ja tai­toi­hin. Ai­nee­ton in­hi­mil­li­nen pää­oma eli tie­dot ja tai­dot jot­ka meil­le ovat ker­ty­neet ja jot­ka tu­le­vat ker­ty­mään ovat kei­no ra­ken­taa omaa tu­le­vai­suut­ta. Ta­lou­tem­me pyö­rii täy­sin edel­lä mai­nit­se­ma­ni in­hi­mil­li­sen pää­oman va­ras­sa. Il­man sitä ei Suo­mes­sa oli­si me­tal­li- ja kone­tuot­tei­den vien­tiä, jot­ka vaa­ti­vat in­si­nöö­rien tai­don­näyt­tei­tä. Osaa­mi­nen on mah­dol­lis­ta­nut myös No­ki­an nou­sun. In­hi­mil­li­sen pää­oman ar­vos­tus­ta osoit­taa kou­lu­tus­jär­jes­tel­mäm­me. Toi­vot­ta­vas­ti tu­le­vai­suu­des­sa puo­lus­te­taan yhtä ah­naas­ti myös mui­ta tär­kei­tä ta­lou­den aju­rei­ta.

Tu­le­vai­suus tar­jo­aa­kin meil­le pal­jon mah­dol­li­suuk­sia, joi­ta voim­me hyö­dyn­tää. Tu­le­vai­suu­tem­me on lä­hes­tul­koon avoin, mei­dän tu­lee vain tart­tua ti­lai­suu­teen. Myös yh­tei­nen tu­le­vai­suu­tem­me on kä­sis­säm­me. Tä­hän päi­vään konk­re­ti­soi­tu­vat juu­ri tu­le­vai­suus ja sen mah­dol­li­suu­det; pääs­säm­me ole­va lak­ki avaa uu­sia mah­dol­li­suuk­sia, mut­ta on myös osoi­tus tä­hän­as­ti­sis­ta saa­vu­tuk­sis­tam­me. Juu­ri tätä saam­me tä­nään juh­lia. Lak­ki pääs­sä tu­lem­me var­mas­ti nä­ke­mään mo­nia juh­lia, mut­ta muis­ta­kaam­me sil­ti mil­lai­nen kun­nia lak­kia on pi­tää. Kan­ta­kaam­me täs­tä eteen­päin yl­pei­nä tie­to­ja ja tai­to­ja, joi­ta pääs­säm­me va­kaas­ti is­tu­va lak­ki sym­bo­loi!

Art­tu Iha­lai­nen

Yli­oppi­lai­tam­me san­ka­ri­hau­dal­la. Kuva: Timo Lai­ti­la

Lyy­ra kul­tai­nen soi. Kuva: Timo Lai­ti­la

Gau­de­a­mus igitur. Kuva: Timo Lai­ti­la

RIe­mu­yli­op­pi­laan puhe. Kuva: Timo Lai­ti­la

Fairtrad.-trio feat. Art­tu Iha­lai­nen. Kuva: Timo Lai­ti­la