Kansainvälisyystoiminta

Kansainvälisyyskurssi 1

Saim­me lu­ki­oom­me nor­ja­lai­sia vie­rai­ta 4.3.2015-11.3.2015 Lah­den ys­tä­vyys­kau­pun­gis­ta Ålesundista. Kan­sain­väli­syys­ryh­mäm­me ma­joi­tet­ta­vak­si saa­pui 29 opis­ke­li­jaa ja kak­si opet­ta­jaa Fagerlia Videregående skole -kou­lus­ta.

Koko tämä nor­ja­lais­ten vie­rai­lu­viik­ko oli ko­ko­nai­suu­te­na mie­leen­pai­nu­va ja ehkä yksi par­hais­ta vii­kois­ta elä­mäs­sä­ni. On vai­kea va­li­ta yhtä mu­ka­vin­ta asi­aa tai ta­pah­tu­maa vii­kon ajal­ta. Jos kui­ten­kin pi­täi­si va­li­ta jo­kin mie­leen­pai­nu­vin ta­pah­tu­ma, se oli­si luul­ta­vas­ti päi­vän ret­ki Hel­sin­kiin tai vii­mei­sen il­lan juh­la. Nii­tä en tule vä­hään ai­kaan unoh­ta­maan. En tule myös­kään unoh­ta­maan nii­tä kaik­kia mah­ta­via ih­mi­siä, jot­ka vii­kon ai­ka­na opin tun­te­maan. Tä­män vii­kon ai­ka­na teim­me myös hie­non ret­ken Sii­ka­nie­meen, jos­sa oh­jel­mas­sa oli pe­le­jä, leik­ke­jä, avan­to­uin­tia sekä mak­ka­ran­pais­toa, kä­vim­me seu­raa­mas­sa Sal­paus­se­län ki­so­ja ja teim­me yri­tys­vie­rai­lun Kemp­piin.

Koko vii­kon jär­jes­te­lyt toi­mi­vat myös hy­vin. Oli­si kui­ten­kin ol­lut kiva tu­tus­tua hie­man pa­rem­min koko nor­ja­lais­ten ryh­mään, jos en­sim­mäi­si­nä päi­vi­nä oli­si ol­lut hie­man enem­män tu­tus­tu­mis­ai­kaa. Lä­hes kol­me­a­kym­men­tä uut­ta ih­mis­tä on kui­ten­kin vai­kea op­pia tun­te­maan vii­kos­sa, ja olen­kin erit­täin tyy­ty­väi­nen to­del­li­seen hen­ki­seen läs­nä­o­loon, joka ryh­mäs­sä val­lit­si. Ha­lu­am­me myös kiit­tää täs­tä vii­kos­ta ja läs­nä­o­los­ta opet­ta­ji­am­me Asta Koti­ahoa ja Pau­lii­na Mant­sis­ta, jot­ka var­mis­ti­vat koko vii­kon ajan, että meil­lä on kaik­ki hy­vin ja muu­ten­kin mah­dol­lis­ti­vat pro­jek­tim­me.

Ryh­mäm­me toi­mi mie­les­tä­ni hy­vin. Opim­me jo­kai­nen tun­te­maan pa­rem­min myös omaa ryh­määm­me nor­ja­lais­ten vie­rai­lu­vii­kon ai­ka­na. Ryh­mäm­me työs­ken­te­lys­sä ei ol­lut on­gel­mia, ja kaik­ki oli­vat koko ajan val­mii­ta aut­ta­maan toi­si­aan. Itse olin ryh­män toi­min­nas­sa mu­ka­na po­si­tii­vi­sel­la asen­teel­la, ja mi­nus­ta tun­tuu, että kaik­ki muut­kin oli­vat.

Pro­jek­ti­työs­ken­te­ly su­jui myös erit­täin mu­ka­vas­ti. Mei­dän oma ryh­mäm­me toi­mi hy­vin, ja vaik­ka jos­kus asi­at tun­tui­vat se­ka­vil­ta ja aika riit­tä­mät­tö­mäl­tä esi­mer­kik­si mu­siik­ki­e­si­tys­ten har­joit­te­le­mi­seen, kaik­ki hoi­tui kui­ten­kin hy­väl­lä yh­teis­työl­lä mu­ka­vas­ti. Myös ryh­mä­työs­ken­te­ly nor­ja­lais­ten kans­sa su­jui hy­vin, ja esi­tel­mien teko oli erit­täin mu­ka­vaa hy­vän ryh­män kans­sa, vaik­ka kes­kus­te­lu toi­si­naan poik­ke­si hie­man ai­hees­ta. Työt tuli kui­ten­kin teh­tyä, ja kaik­ki te­ki­vät osan­sa. Nor­ja­lai­sel­la ryh­mäl­lä oli erit­täin hyvä yh­teis­hen­ki. Sen pys­tyi nä­ke­mään esi­mer­kik­si, kun olim­me hei­dän kans­saan seu­raa­mas­sa Sal­paus­se­län ki­so­ja, ja he kan­nus­ti­vat nor­ja­lai­sia ur­hei­li­joi­ta.

Nau­tin to­del­la vii­kos­ta oman nor­ja­lai­sen vie­raa­ni kans­sa. Oli erit­täin jän­nit­tä­vää odot­taa en­sim­mäi­se­nä il­ta­na, kos­ka nä­em­me vie­raam­me. Mei­tä jo­kais­ta kou­lun pi­hal­la odot­ta­jaa jän­nit­ti, kun bus­si kaar­si kou­lum­me pi­haan. Oli lo­pul­ta iha­na näh­dä vie­raa­ni, kos­ka olim­me vies­ti­tel­leet mel­ko pal­jon. Tu­lim­me hy­vin toi­meen ja vie­raa­ni oli myös erit­täin mu­ka­va ja avu­li­as.

Per­hei­dem­me osal­ta viik­ko meni myös mu­ka­vas­ti. Vie­rais­ta ol­tiin kiin­nos­tu­nei­ta, ja vaik­ka eng­lan­nin pu­hu­mi­nen ja ulko­maa­lai­sen ko­tiin­sa ma­joit­ta­mi­nen jän­nit­ti hie­man van­hem­pia, kaik­ki meni hy­vin. Äi­ti­ni sa­noi jän­nit­tä­neen­sä, kuin­ka viik­ko su­juu, ja osaa­ko hän pu­hua tar­peek­si hy­vin eng­lan­tia, mut­ta kaik­ki su­jui kui­ten­kin pa­rem­min kuin osa­sin odot­taa. Myös si­sa­ruk­sia jän­nit­ti aluk­si, var­sin­kin nuo­rem­mat pik­ku­si­sa­ruk­set oli­vat hie­man ujo­ja, mut­ta myö­hem­min myös oma pik­ku­vel­je­ni­kin us­kal­si is­tua vie­raam­me kans­sa sa­maan ruo­ka­pöy­tään ja hä­nen vie­reen­sä soh­val­le.

Viik­ko oli erit­täin opet­ta­vai­nen. Opin vii­kos­ta niin pal­jon, luul­ta­vas­ti enem­män kuin nor­maa­lis­ta kou­lu­vii­kos­ta. En­sin­nä­kin opin pu­hu­maan roh­ke­am­min eng­lan­tia. Opin, mi­ten ulko­maa­lai­set nä­ke­vät Suo­men, ja että Suo­mes­sa ja Nor­jas­sa erit­täin mo­net asi­at ovat sa­mal­la ta­val­la ja mo­lem­mil­la on pal­jon yh­teis­tä. Opin työs­ken­te­le­mään ryh­mäs­sä, te­ke­mään yh­teis­työ­tä ja ajat­te­le­maan enem­män toi­sia.

Nor­ja­lais­ten vie­rai­lu­vii­kon jäl­keen oli vai­kea malt­taa odot­taa Nor­jaan läh­töä. Olim­me läh­dös­tä erit­täin in­nois­sam­me. Nor­jaan läh­tö tun­tui hel­pol­ta, kos­ka tie­sim­me jo ke­nen luok­se olim­me me­nos­sa. Vai­kein­ta oli odot­taa nä­ke­vän­sä taas kaik­ki mah­ta­vat ih­mi­set, jot­ka oppi vii­kon ai­ka­na tun­te­maan.

Net­ta Pa­ju­nen

Kansainvälisyyskurssi 2

Aloi­tim­me kurs­sim­me te­ke­mäl­lä ryh­mä­töi­tä koh­de­maas­tam­me Nor­jas­ta. Ai­hei­na oli­vat esi­mer­kik­si ku­nin­gas­per­he, pe­rin­teet, pää­kau­pun­ki Oslo ja nor­ja­lai­nen mu­siik­ki. Nor­jaan läh­dim­me 12.4.2015 ja pa­la­sim­me Suo­meen vii­kon ku­lut­tua.

Vie­tim­me yh­den yön Os­los­sa en­nen viik­koa isän­tä­per­heis­sä Ålesundissa. Kä­vim­me Os­los­sa läpi kuu­lui­sim­mat näh­tä­vyy­det, ku­ten vii­kin­ki­mu­se­on ja Vigelandin puis­ton. Pää­sim­me myös kier­te­le­mään kau­pois­sa. Ku­nin­kaan­lin­nan näim­me use­am­man ker­ran, sil­lä hos­tel­lim­me oli ai­van lin­nan lä­hel­lä.

Nor­jan vii­kon ai­ka­na tu­tus­tuim­me uu­teen kult­tuu­riin vie­rai­le­mal­la mu­se­ois­sa, Ålesundin ak­vaa­ri­os­sa, Geiranger-vuo­nol­la sekä pai­kal­li­sis­sa yri­tyk­sis­sä, ku­ten ho­tel­leis­sa ja kala­teh­taas­sa. Par­hai­ten mie­leen jäi­vät Nor­jan upe­at mai­se­mat, ku­ten vuo­ret ja vuo­not. Vie­rai­lu­kau­pun­kim­me si­jait­si ai­van me­ren ää­res­sä, ja sa­det­ta tuli jos­kus run­saas­ti­kin.

Suo­sit­te­lem­me kan­sain­väli­syys­kurs­sil­le tu­le­mis­ta, sil­lä se tuo pal­jon uu­sia ko­ke­muk­sia ja ys­tä­viä ulko­mail­ta ja omas­ta kou­lus­ta. KV-kurs­si vah­vis­taa kie­li­tai­toa ja kult­tuu­rin­tun­te­mus­ta. Huo­ma­sim­me myös, kuin­ka ulko­mail­la opis­ke­lu ja työs­ken­te­ly ei ole niin kau­kaa ha­et­tu aja­tus.

Vil­ma Motturi ja Hen­na Rae­kor­pi

KV1-ryhmäläisiä ja vie­rai­ta

Ålesund näkö­ala­pai­kal­ta