Lähteneitä

Luku­vuo­den 2014-2015 päät­teek­si päät­tyi myös poik­keuk­sel­li­sen use­an opet­ta­jam­me ura lu­ki­os­sam­me. Eläk­keel­le jää­nei­tä oli kol­me. Pi­sim­pään heis­tä on lu­ki­os­sam­me opet­ta­ja­na vai­kut­ta­nut ke­mi­an, ma­te­ma­tii­kan ja fy­sii­kan opet­ta­ja Outi Simula. Hän aloit­ti Tiirismaalla jo vuon­na 1977. Mil­tei yhtä pit­kään eli vuo­des­ta 1981 on Tiirismaalla opet­ta­nut yk­sin­lau­lun opet­ta­jam­me Inge-Maa­rit Rau­ti­ai­nen, joka toi­mi pit­kään myös tu­tor­oh­jaa­ja­na. Kol­mas eläk­keel­le siir­ty­vä eli kuva­tai­teen opet­ta­ja He­le­na Kuik­ka-Tu­pa­la on ol­lut Tiirismaalla myös op­pi­laan roo­lis­sa. Hän ker­too omis­ta muis­tois­taan tar­kem­min ohei­ses­sa teks­tis­sä.

Elä­köi­ty­mis­ten li­säk­si kah­den muun opet­ta­jan työ Tiirismalla päät­tyi tai ai­na­kin kes­key­tyi tois­tai­sek­si. Riik­ka Hui­ku­ri ehti toi­mia kak­si luku­vuot­ta opinto-oh­jaa­ja­na Nina Sal­men si­jai­se­na. Eri­tyis­o­pet­ta­ja Mir­va Jaak­ko­la siir­tyy myös mui­hin teh­tä­viin.

Kysymyksiä Outi Simulalle

Mikä sai si­nut ai­ka­naan tu­le­maan töi­hin Tiirismaan lu­ki­oon ja mik­si olet py­sy­nyt tääl­lä?
– On­ne­kas sat­tu­ma? (Paik­ka auki ja pyy­det­tiin ha­ke­maan)

Mikä on ol­lut pa­ras­ta?
– Ih­mi­set :-)

Mi­ten luon­neh­ti­sit työs­sä ta­pah­tu­nei­ta muu­tok­sia näi­den vuo­sien ai­ka­na?
– Tek­niik­ka muut­tuu, mut­ta edel­leen ih­mi­sen pa­ras tuki on toi­nen ih­mi­nen ja op­pi­mi­sel­la ei ole ylä­ra­jaa.

Toi­vee­si kou­lul­le ja työ­to­ve­reil­le?
– Ke­nen­kään ei tar­vit­se olla enem­pää kuin on. Kii­tos kai­kil­le ku­lu­neis­ta vuo­sis­ta!

Kun mä lähden vanhan kouluni sä saat…

Aloit­ta­es­sa­ni oppi­kou­lun täs­sä vas­ta­val­mis­tu­nees­sa, ark­ki­teh­ti Kei­jo Pe­tä­jän suun­nit­te­le­mas­sa, ra­ken­nuk­ses­sa syk­syl­lä 1965, kou­lun nimi oli Lah­den Yk­si­tyi­nen Tyt­tö­ly­seo eli Tipala. Itse kou­lu­ra­ken­nus ei ole niis­tä ajois­ta juu­ri­kaan muut­tu­nut; to­sin nel­jät­tä sii­peä, mis­sä nyt si­jait­se­vat koti­ta­lous­luo­kat ja tek­ni­sen käsi­työn ti­lat, ei sil­loin ol­lut. Koti­ta­lous­luok­ka si­jait­si en­ti­sen lu­ki­on ruo­ka­lan pai­kal­la. Au­di­to­rio, pik­ku-mu­siik­ki­luo­kat ja ny­kyi­nen hal­lin­to­käy­tä­vä ra­ken­net­tiin myös myö­hem­min. Opin­to­je­ni alku­vai­hees­sa luok­kam­me si­jait­si ny­kyi­ses­sä B-sii­ves­sä ja siir­ty­es­säm­me lu­ki­on puo­lel­le, pää­sim­me A-sii­peen. Se tun­tui sil­loin to­del­la hie­nol­ta ja ar­vok­kaal­ta.

Päi­vän­a­vauk­set pi­det­tiin joka aamu au­las­sa, jon­ne me­nim­me oh­ja­tus­ti pari­jo­nois­sa. Jo­kai­sel­la luo­kal­la oli au­las­sa oma paik­kan­sa. Kou­lun juh­la­sa­liin ko­koon­nuim­me usein kuun­te­le­maan eri­lai­sia esi­tyk­siä. Nämä ti­lai­suu­det ovat jää­neet hy­vin mie­lee­ni, mm. edes­men­nyt tai­tei­li­ja­pro­fes­so­ri, Veik­ko Sini­salo ja Yrjö Jy­rin­kos­ki kä­vi­vät lau­su­mas­sa meil­le.

Reh­to­ri­na sii­hen ai­kaan oli ma­te­ma­tii­kan leh­to­ri, Pek­ka Simula. Äi­din­kie­len ja his­to­ri­an opet­ta­ja­na­ni oli Ilmo Ha­ka­la-Rahko. Kun tun­ti al­koi Ilmo aloit­ti kir­joit­ta­mi­sen tau­lun va­sem­mas­ta lai­das­ta, ja kun tun­ti oli päät­ty­nyt hän oli eh­ti­nyt jo use­am­man ker­ran täyt­tää (ai­na­kin sil­tä mi­nus­ta tun­tui) tau­lun lai­das­ta lai­taan, ja me tie­tys­ti ko­pi­om­me kai­ken – siis kai­ken, mis­tä saim­me sel­vän. Lu­ki­os­sa meil­le opet­ti his­to­ri­aa Kai­ja Te­riö – tiuk­ka nai­nen, jota ko­vas­ti pel­kä­sim­me. Muis­tan erään his­to­ri­an tun­nin, jol­loin Kai­ja esit­ti ky­sy­myk­sen: ”Mis­tä al­koi en­sim­mäi­nen maa­il­man­sota”? Sii­hen sit­ten joku on­ne­ton vas­ta­si, että Mai­ni­lan lau­kauk­sis­ta. Sii­tä­kös Kai­ja rie­mas­tui ja huu­si ko­vaan ää­neen, että ”luu­let­te­ko te Suo­men ole­van joku maa­il­man napa!”

Rak­kaim­pia tun­te­ja­ni oli­vat kui­ten­kin ku­vaa­ma­tai­don tun­nit. Odo­tin nii­tä aina in­nol­la. Opet­ta­ji­na­ni oli­vat kes­ki­kou­lus­sa Lii­sa Pel­lon­pää ja lu­ki­os­sa Lii­sa Lii­mat­ta. Lii­sa Lii­mat­ta oli myös luo­kan­val­vo­jam­me. Teim­me pal­jon ryh­mä­töi­tä ja jo sil­loin käy­tim­me pal­jon eri­lai­sia kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­le­ja. Vie­lä­kin muis­tan mon­ta työ­tä opis­ke­lu­ajoil­ta­ni; tut­kim­me mm. liik­keen ku­vaa­mis­ta ja ryh­mäs­sä to­teu­tim­me ison kol­laa­sin liik­kees­sä ole­vis­ta ja­lois­ta. Kou­lus­sam­me ei ol­lut sil­loin val­mis­tus­keit­ti­ö­tä, vaan ruo­ka tuo­tiin kou­luun val­mii­na fo­li­o­vuois­sa. Fo­li­ot oli­vat mai­ni­o­ta kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­lia ku­vaa­ma­tai­don­tun­neil­la työs­tet­tä­vik­si. Kou­lun ti­lo­ja ikuis­tim­me tus­si­piir­rok­siin ja sa­mal­la har­joit­te­lim­me pers­pek­tii­vis­tä piir­tä­mis­tä.

Abi-vuon­na meil­lä oli oi­keus oles­kel­la ja keit­tää kah­via ala­ker­ras­sa ole­vas­sa ti­las­sa (nyk. siis­ti­jöi­den tila).Van­ho­jen tans­se­ja­kin ope­tel­tiin, to­sin tyt­tö­pa­reis­sa, kos­ka poi­kia ei vie­lä kou­lus­sa sil­loin ol­lut. Van­ho­jen­päi­vä­nä pu­keu­tu­mi­nen ei ol­lut niin lois­te­li­as­ta kuin ny­kyi­sin. Enim­mäk­seen vaat­teet oli­vat mum­mon vin­til­tä löy­ty­nei­tä kirp­pu­tori­vaat­tei­ta. Penkkareita juh­lit­tiin kier­te­le­mäl­lä luo­kis­sa huis­ku­ja ko­pis­tel­len ja lau­la­en: ”kun mä läh­den van­hat opet­ta­ja­ni sä saat”. Opet­ta­jil­le myös lau­let­tiin sa­lis­sa ja heil­le oli teh­ty upei­ta hat­tu­ja. Reh­to­ril­le oli tie­ten­kin teh­ty kaik­kein näyt­tä­vin hat­tu.

Läh­det­ty­ä­ni lu­ki­on jäl­keen opis­ke­le­maan, val­mis­tuin en­sin ra­ken­nus­ark­ki­teh­dik­si Lah­den sil­loi­ses­ta tek­nil­li­ses­tä opis­tos­ta. Myö­hem­min ha­keu­duin Tai­de­te­ol­li­seen kor­ke­a­kou­luun ja val­mis­tuin siel­tä kuva­tai­teen mais­te­rik­si. Kuin sat­tu­mal­ta sain tun­ti­o­pet­ta­jan pai­kan Lah­den Ly­se­os­ta ja Tiirismaan pe­rus­kou­lus­ta ja vä­hän myö­hem­min avau­tui vir­ka Tiirismaan lu­ki­os­ta. Tiirismaan lu­kio oli sil­loin val­ta­kun­nal­li­nen eri­tyis­lu­kio, jos­sa yleis­lin­jan li­säk­si toi­mi mu­siik­ki- ja kuva­tai­de­lin­ja. Kuva­tai­de­lin­ja si­säl­si myös teks­tii­li­työn. Kuva­tai­de­lin­jal­le jär­jes­tet­tä­viin pää­sy­ko­kei­siin osal­lis­tui vuo­sit­tain 70-80 nuor­ta eri puo­lil­ta Suo­mea. Kuva­tai­de­lin­jal­le hy­väk­syt­ty opis­ke­li­ja saat­toi va­li­ta opinto-oh­jel­maan­sa pe­rus­kurs­sien li­säk­si pa­ri­sen­kym­men­tä kuva­tai­teen työ­pa­jaa mm. ke­ra­miik­kaa, kan­kaan­ku­vi­oin­tia, tai­de­gra­fiik­kaa, valo­ku­vaus­ta, vi­deo- ja elo­kuva­il­mai­sua, maa­laus­ta, graa­fis­ta il­mai­sua, elävänmallin pii­rus­tus­ta, ark­ki­teh­tuu­ria, la­vas­tus­ta ja ku­van­veis­toa. Sy­ven­tä­vien kurs­sien ve­tä­ji­nä toi­mi­vat kym­me­ni­sen alan asi­an­tun­ti­jaa mm. Muo­toi­lu­ins­ti­tuu­tis­ta ja Tai­de­ins­ti­tuu­tis­ta. Lu­ki­os­sam­me oli mah­dol­lis­ta suo­rit­taa myös kuva­tai­teen lu­ki­o­dip­lo­mi. Dipominäyttely an­toi kuva­tai­teen opis­ke­li­joil­le mah­dol­li­suu­den esit­täy­ty­mi­seen kou­lun sei­nien ulko­puo­lel­la. Näyt­te­lyt sai­vat osak­seen run­saas­ti huo­mi­o­ta mm. pai­kal­lis­leh­dis­säm­me. Opis­ke­li­jat osal­lis­tu­vat myös ak­tii­vi­ses­ti eri­lai­siin tai­de­ta­pah­tu­miin Lah­des­sa, ku­ten Tai­tei­den päi­vään ja tal­vi­kar­ne­vaa­lei­hin.

Tiirismaan lu­ki­on tai­de­ai­nei­den vä­lis­tä yh­teis­työ­tä to­teu­tet­tiin lä­hes vuo­sit­tain jär­jes­tet­ty­jen mu­siik­ki­näy­tel­mien ja mu­si­kaa­lien mer­keis­sä. ”Grease”, ”Oo mikä nai­nen”, ”Ka­don­neet lap­set”, ”Au­rin­gon syn­ty”, ”Lah­ti 100”, ”Pe­ter Pan” ja ”Soi­va veis­tos” ko­ko­si­vat yh­tei­seen voi­man­pon­nis­tuk­seen niin mu­sii­kin, kuva­tai­teen kuin teks­tii­li­työn­kin opis­ke­li­jat. Syk­syl­lä 2003 aloit­ti toi­min­tan­sa ylä­as­teen kuva­tai­de­luok­ka, joka loi kau­an kai­va­tun jat­ku­mon ylä­as­teel­ta lu­ki­oon. Ti­lan puu­te kuva­tai­teen ti­lois­sa oli kui­ten­kin huu­ta­va. Työs­ken­te­ly­ti­laa et­sit­tiin kai­kis­ta mah­dol­li­sis­ta pai­kois­ta. Joi­ta­kin työ­pa­jo­ja pi­det­tiin Kan­san­o­pis­ton ti­lois­sa­kin. Elim­me sii­nä toi­vos­sa, että Tiirismaan kou­lu­ra­ken­nus sai­si vie­lä lisä­sii­ven tai­de­ai­nei­den ope­tuk­seen kou­lun itä­pää­dys­tä. Pii­rus­tuk­set­kin oli­vat val­miit, mut­ta suun­ni­tel­mat ka­riu­tui­vat sii­hen, ett­ei Lah­den kau­pun­ki suos­tu­nut vuok­raa­maan uu­sia ti­lo­ja, kos­ka tyh­jää ti­laa oli mm. Kan­nak­sen kou­lu­ra­ken­nuk­ses­sa pe­rus­kou­lun siir­ryt­tyä siel­tä Ahti­a­laan. Vuo­den 2002-2003 ai­ka­na käyn­nis­tyi­vät suun­ni­tel­mat Tiirismaan kuva­tai­de­lin­jan siir­tä­mi­sek­si Kan­nak­sen lu­ki­oon. Vii­mei­set kuvislaiset kir­joit­ti­vat yli­op­pi­laak­si Tiirismaan lu­ki­os­ta vuon­na 2011.

Pal­jon on vuo­sien var­rel­la muut­tu­nut, mut­ta on­nek­si pal­jon on säi­ly­nyt­kin. Vie­tet­ty­ä­ni elä­mäs­tä­ni täs­sä kou­lus­sa lä­hes 27 vuot­ta, tun­nen si­sim­mäs­sä­ni tuo­ta kuu­lui­saa ”Tipalan hen­keä”, jota on hie­man vai­kea mää­ri­tel­lä, mut­ta ei niin­kään vai­ke­a­ta tun­nis­taa! Ren­non luo­vas­sa ja su­vait­se­vas­sa ilma­pii­ris­sä syn­tyy lois­ta­via tu­lok­sia. Em­me­kä tyy­dy vä­hään!

He­le­na Kuik­ka-Tu­pa­la, Tiirismaan lu­ki­on kuva­tai­teen opet­ta­ja 1995-2015

Outi Simula ja pu­nai­nen kir­ja, Vie­res­sä reh­to­ri Lee­na Akola. Kuva: Timo Lai­ti­la

Inge-Maa­rit Rau­ti­ai­nen ke­vät­juh­las­sa. Kuva: Timo Lai­ti­la

He­le­na Kuik­ka-Tu­pa­la

Vuo­si­ker­to­mus2014-20158.6.2015