Lukuvuoden 2014-2015 päätteeksi päättyi myös poikkeuksellisen usean opettajamme ura lukiossamme. Eläkkeelle jääneitä oli kolme. Pisimpään heistä on lukiossamme opettajana vaikuttanut kemian, matematiikan ja fysiikan opettaja Outi Simula. Hän aloitti Tiirismaalla jo vuonna 1977. Miltei yhtä pitkään eli vuodesta 1981 on Tiirismaalla opettanut yksinlaulun opettajamme Inge-Maarit Rautiainen, joka toimi pitkään myös tutorohjaajana. Kolmas eläkkeelle siirtyvä eli kuvataiteen opettaja Helena Kuikka-Tupala on ollut Tiirismaalla myös oppilaan roolissa. Hän kertoo omista muistoistaan tarkemmin oheisessa tekstissä.
Eläköitymisten lisäksi kahden muun opettajan työ Tiirismalla päättyi tai ainakin keskeytyi toistaiseksi. Riikka Huikuri ehti toimia kaksi lukuvuotta opinto-ohjaajana Nina Salmen sijaisena. Erityisopettaja Mirva Jaakkola siirtyy myös muihin tehtäviin.
Kysymyksiä Outi Simulalle
Mikä sai sinut aikanaan tulemaan töihin Tiirismaan lukioon ja miksi olet pysynyt täällä?
– Onnekas sattuma? (Paikka auki ja pyydettiin hakemaan)
Mikä on ollut parasta?
– Ihmiset
Miten luonnehtisit työssä tapahtuneita muutoksia näiden vuosien aikana?
– Tekniikka muuttuu, mutta edelleen ihmisen paras tuki on toinen ihminen ja oppimisella ei ole ylärajaa.
Toiveesi koululle ja työtovereille?
– Kenenkään ei tarvitse olla enempää kuin on. Kiitos kaikille kuluneista vuosista!
Kun mä lähden vanhan kouluni sä saat…
Aloittaessani oppikoulun tässä vastavalmistuneessa, arkkitehti Keijo Petäjän suunnittelemassa, rakennuksessa syksyllä 1965, koulun nimi oli Lahden Yksityinen Tyttölyseo eli Tipala. Itse koulurakennus ei ole niistä ajoista juurikaan muuttunut; tosin neljättä siipeä, missä nyt sijaitsevat kotitalousluokat ja teknisen käsityön tilat, ei silloin ollut. Kotitalousluokka sijaitsi entisen lukion ruokalan paikalla. Auditorio, pikku-musiikkiluokat ja nykyinen hallintokäytävä rakennettiin myös myöhemmin. Opintojeni alkuvaiheessa luokkamme sijaitsi nykyisessä B-siivessä ja siirtyessämme lukion puolelle, pääsimme A-siipeen. Se tuntui silloin todella hienolta ja arvokkaalta.
Päivänavaukset pidettiin joka aamu aulassa, jonne menimme ohjatusti parijonoissa. Jokaisella luokalla oli aulassa oma paikkansa. Koulun juhlasaliin kokoonnuimme usein kuuntelemaan erilaisia esityksiä. Nämä tilaisuudet ovat jääneet hyvin mieleeni, mm. edesmennyt taiteilijaprofessori, Veikko Sinisalo ja Yrjö Jyrinkoski kävivät lausumassa meille.
Rehtorina siihen aikaan oli matematiikan lehtori, Pekka Simula. Äidinkielen ja historian opettajanani oli Ilmo Hakala-Rahko. Kun tunti alkoi Ilmo aloitti kirjoittamisen taulun vasemmasta laidasta, ja kun tunti oli päättynyt hän oli ehtinyt jo useamman kerran täyttää (ainakin siltä minusta tuntui) taulun laidasta laitaan, ja me tietysti kopiomme kaiken – siis kaiken, mistä saimme selvän. Lukiossa meille opetti historiaa Kaija Teriö – tiukka nainen, jota kovasti pelkäsimme. Muistan erään historian tunnin, jolloin Kaija esitti kysymyksen: ”Mistä alkoi ensimmäinen maailmansota”? Siihen sitten joku onneton vastasi, että Mainilan laukauksista. Siitäkös Kaija riemastui ja huusi kovaan ääneen, että ”luuletteko te Suomen olevan joku maailman napa!”
Rakkaimpia tuntejani olivat kuitenkin kuvaamataidon tunnit. Odotin niitä aina innolla. Opettajinani olivat keskikoulussa Liisa Pellonpää ja lukiossa Liisa Liimatta. Liisa Liimatta oli myös luokanvalvojamme. Teimme paljon ryhmätöitä ja jo silloin käytimme paljon erilaisia kierrätysmateriaaleja. Vieläkin muistan monta työtä opiskeluajoiltani; tutkimme mm. liikkeen kuvaamista ja ryhmässä toteutimme ison kollaasin liikkeessä olevista jaloista. Koulussamme ei ollut silloin valmistuskeittiötä, vaan ruoka tuotiin kouluun valmiina foliovuoissa. Foliot olivat mainiota kierrätysmateriaalia kuvaamataidontunneilla työstettäviksi. Koulun tiloja ikuistimme tussipiirroksiin ja samalla harjoittelimme perspektiivistä piirtämistä.
Abi-vuonna meillä oli oikeus oleskella ja keittää kahvia alakerrassa olevassa tilassa (nyk. siistijöiden tila).Vanhojen tanssejakin opeteltiin, tosin tyttöpareissa, koska poikia ei vielä koulussa silloin ollut. Vanhojenpäivänä pukeutuminen ei ollut niin loisteliasta kuin nykyisin. Enimmäkseen vaatteet olivat mummon vintiltä löytyneitä kirpputorivaatteita. Penkkareita juhlittiin kiertelemällä luokissa huiskuja kopistellen ja laulaen: ”kun mä lähden vanhat opettajani sä saat”. Opettajille myös laulettiin salissa ja heille oli tehty upeita hattuja. Rehtorille oli tietenkin tehty kaikkein näyttävin hattu.
Lähdettyäni lukion jälkeen opiskelemaan, valmistuin ensin rakennusarkkitehdiksi Lahden silloisesta teknillisestä opistosta. Myöhemmin hakeuduin Taideteolliseen korkeakouluun ja valmistuin sieltä kuvataiteen maisteriksi. Kuin sattumalta sain tuntiopettajan paikan Lahden Lyseosta ja Tiirismaan peruskoulusta ja vähän myöhemmin avautui virka Tiirismaan lukiosta. Tiirismaan lukio oli silloin valtakunnallinen erityislukio, jossa yleislinjan lisäksi toimi musiikki- ja kuvataidelinja. Kuvataidelinja sisälsi myös tekstiilityön. Kuvataidelinjalle järjestettäviin pääsykokeisiin osallistui vuosittain 70-80 nuorta eri puolilta Suomea. Kuvataidelinjalle hyväksytty opiskelija saattoi valita opinto-ohjelmaansa peruskurssien lisäksi parisenkymmentä kuvataiteen työpajaa mm. keramiikkaa, kankaankuviointia, taidegrafiikkaa, valokuvausta, video- ja elokuvailmaisua, maalausta, graafista ilmaisua, elävänmallin piirustusta, arkkitehtuuria, lavastusta ja kuvanveistoa. Syventävien kurssien vetäjinä toimivat kymmenisen alan asiantuntijaa mm. Muotoiluinstituutista ja Taideinstituutista. Lukiossamme oli mahdollista suorittaa myös kuvataiteen lukiodiplomi. Dipominäyttely antoi kuvataiteen opiskelijoille mahdollisuuden esittäytymiseen koulun seinien ulkopuolella. Näyttelyt saivat osakseen runsaasti huomiota mm. paikallislehdissämme. Opiskelijat osallistuvat myös aktiivisesti erilaisiin taidetapahtumiin Lahdessa, kuten Taiteiden päivään ja talvikarnevaaleihin.
Tiirismaan lukion taideaineiden välistä yhteistyötä toteutettiin lähes vuosittain järjestettyjen musiikkinäytelmien ja musikaalien merkeissä. ”Grease”, ”Oo mikä nainen”, ”Kadonneet lapset”, ”Auringon synty”, ”Lahti 100”, ”Peter Pan” ja ”Soiva veistos” kokosivat yhteiseen voimanponnistukseen niin musiikin, kuvataiteen kuin tekstiilityönkin opiskelijat. Syksyllä 2003 aloitti toimintansa yläasteen kuvataideluokka, joka loi kauan kaivatun jatkumon yläasteelta lukioon. Tilan puute kuvataiteen tiloissa oli kuitenkin huutava. Työskentelytilaa etsittiin kaikista mahdollisista paikoista. Joitakin työpajoja pidettiin Kansanopiston tiloissakin. Elimme siinä toivossa, että Tiirismaan koulurakennus saisi vielä lisäsiiven taideaineiden opetukseen koulun itäpäädystä. Piirustuksetkin olivat valmiit, mutta suunnitelmat kariutuivat siihen, ettei Lahden kaupunki suostunut vuokraamaan uusia tiloja, koska tyhjää tilaa oli mm. Kannaksen koulurakennuksessa peruskoulun siirryttyä sieltä Ahtialaan. Vuoden 2002-2003 aikana käynnistyivät suunnitelmat Tiirismaan kuvataidelinjan siirtämiseksi Kannaksen lukioon. Viimeiset kuvislaiset kirjoittivat ylioppilaaksi Tiirismaan lukiosta vuonna 2011.
Paljon on vuosien varrella muuttunut, mutta onneksi paljon on säilynytkin. Vietettyäni elämästäni tässä koulussa lähes 27 vuotta, tunnen sisimmässäni tuota kuuluisaa ”Tipalan henkeä”, jota on hieman vaikea määritellä, mutta ei niinkään vaikeata tunnistaa! Rennon luovassa ja suvaitsevassa ilmapiirissä syntyy loistavia tuloksia. Emmekä tyydy vähään!
Helena Kuikka-Tupala, Tiirismaan lukion kuvataiteen opettaja 1995-2015
Vuosikertomus2014-20158.6.2015