Tiirismaan abeille järjestetään joka vuosi oppilaanohjauskurssiin kuuluva jatko-opiskeluiltapäivä, jossa entiset oppilaat sekä mm. Eximian edustajat saapuvat kertomaan opiskelupaikoistaan. Iltapäivän tarkoituksena on tarjota tulevaisuudestaan hämmentyneille abiturienteille erilaisia vaihtoehtoja elämälle lukion jälkeen ja esitellä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen todellista arkea ja sitä, mitä jatko-opiskelu on. Tänä vuonna 27.11. erilaisia oppilaitoksia oli esittelyssä lähes 20 Sibelius-akatemian klassisen musiikin linjasta Turun valtiotieteisiin, ja iltapäivän aikana ehti kuulemaan kolmesta itseään eniten kiinnostavasta alasta.
Tipalan entinen opiskelija Anni Sepponen (20) kertoi Tampereen Yliopistosta, jossa hän on opiskellut sosiaalitieteitä syyskuusta lähtien. ”Sosiaalitieteet” on Tampereen yliopiston yhteen niputtama kokonaisuus sosiologiaa, sukupuolentutkimusta, sosiaalipsykologiaa, sosiaalipolitiikkaa sekä musiikintutkimusta, joita opiskellaan ensin yhdessä kaksi vuotta ja sitten päätetään, mihin niistä halutaan erikoistua.” Sepponen antaa järjestelmälle paljon kiitosta, sillä kuten monet yleisössä istuvat lukiouransa loppusuoralla olevat, ei hänkään vielä täysin tiedä mikä hänestä tulee isona. Laajan pääainevalikoiman lisäksi Sepposella on vapaa valinta sivuaineen suhteen, eli valitsemansa sosiaalitieteen ohessa hän saa opiskella mitä tahansa, mitä yliopistolla on tarjota. Myös työllistyminen sosiaalitieteiden alalla on loistava; jopa 80% valmistuneista on vuoden sisään koulutustaan jossain määrin vastaavissa töissä.
Anni Sepponen kertoo sosiaalitieteiden opiskelusta
Erityisesti sosiaalitieteiden hyviksi puoliksi hän mainitsee opiskelun hyvin rennon, pohdiskelevan luonteen, jossa opiskelijoiden itsenäiset lukupiirit ovat suuremmassa roolissa kuin vaikkapa luennoilla istuminen ja esimerkiksi sosiaalipsykologian aiheiden kiinteän yhteyden arkeen. Myös Tampere kaupunkina saa osakseen vuolasta kehumista; kampukset ovat hyvin lähekkäin ja bussilla matkustaminen halpaa, asuminenkin on sopuhintaista ja Tampereelta pääsee helposti pois.
Onko sosiaalitieteiden opiskelu saanut sinut katsomaan maailmaa eri tavoin?
– Ehdottomasti, silmiäavaavaa on ollut etenkin rasismista oppiminen. Sellaiset jutut kuin se, kuinka valkoihoiset ovat usein rasisteja tiedostamattaan, koska meille ei tule edes mieleen millaista on olla jotain muuta kuin valkoinen. En mäkään olisi sitä koskaan ajatellut. Mutta niitä asioita me pohditaan, ja muutenkin sosiaalipolitiikka on tosi yleissivistävää.
Mikä on Tampereen paras opiskelijoiden menomesta?
– Kauppatieteiden opiskelijat eli boomarit järjestää parhaita bileitä! Mutta paras baari on Ohranjyvä mun asunnon alakerrassa. Aina kun on lätkämatsi, niin sieltä voi ostaa Tappara-pihvin tai Ilves-pihvin.
Leo Viskari (21) opiskelee historiaa Helsingin Yliopiston humanistisessa tiedekunnassa, ja sivuaineena hän lukee Sepposellekin tuttua sukupuolitutkimusta. Eroja sosiaalitieteisiin on kuitenkin paljon etenkin opiskelun yleisen tunnelman osalta; Viskarin mukaan opiskelun rankkuus riippuu paljolti omasta motivaatiosta ja siitä, millaisia lukujärjestyksistään tekee ja kuinka kurssinsa valitsee suorittaa, mutta on oltava valmis istumaan monilla luennoilla ja hankkimaan itsenäisesti tietoa kirjastoista ja arkistoista. Historianopiskelun tarjoama hyvin laaja yleissivistys ja konteksti nykymaailman tapahtumiin kuitenkin korvaavat sen rankkuutta, ja opintojen ohella murretaan myös yleisiin luuloihin elämään jääneitä myyttejä tai virheellisiä mielikuvia historiallisista tapahtumista tai henkilöistä. Viskari sanookin, että historianopiskelijalle mikään ei tule yllätyksenä.
Helsinki on tunnetusti kallis asua ja olla, mutta köyhien opiskelijoiden elämää helpottaa sopuhintaisilla vuokrillaan HOAS eli Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö. Pääkaupunkiseudun hintoihin kuuluu kuitenkin myös mahdollisuus erinomaisiin joukkoliikenneyhteyksiin, joita pitkin pääsee erilaisiin kulttuuritapahtumiin ja muun ajanvietteen pariin. Yhteiskunnallisesti valveutuneelle historianopiskelijalle Helsinki on myös tärkeä Suomen politiikan keskuksena. Elinkustannusten kattamiseksi on myös mahdollista työskennellä opintojen sivussa. Valmistumisen jälkeen historianopiskelijat työllistyvät yleensä opettajiksi sekä toisinaan tutkijoiksi ja toimittajiksi.
Abit kuuntelevat Leo Viskarin esitystä
Millaista historian opiskelu yliopistossa on lukioon verrattuna?
– Melko looginen jatkumo, aluksi kerrattiin asioita eikä menty edes ihan niin pieniin yksityiskohtiin kuin lukion kursseilla. Yliopistossa saa vapaammin valita, mihin haluaa syventyä oman kiinnostuksen mukaan ja tietoa on saatavilla kätevästi ja riittävästi.
Onko sukupuolentutkimus sivuaineena vaikuttanut mitenkään historianopiskeluusi?
– Siitä saa loistavia tutkimusideoita! Tulee ajatelleeksi paljon laajemmin naisten ja heidän asemansa vaikutuksia, kun historiassa näkyvinä toimijoina on usein miehiä.
Lahden Muotoiluinstituutista eli Muotsikasta kertoivat Heidi Holopainen, Iina Havo ja Minna-Leena Jaakkola, jotka saapuivat esittelyynsä muodikkaasti myöhässä, kuten kunnon taiteilijoiden kuuluukin. Havo on vaatesuunnittelu- eli MuVa-linjalla, ja Jaakkola ja Holopainen opiskelevat pakkausmuotoilua. Linjojen hyvin erilaisista nimistä huolimatta opiskelijat vakuuttavat, että rajat hämärtyvät oppilaitoksen sisällä; perusopinnot ovat samat esimerkiksi graafikoilla ja pakkausmuotoilijoilla, ja molemmat voivat tehdä kurssitöikseen vaikkapa julisteita tai tuoleja. Opiskelijoilla on avaimet koululle, ja he viettävätkin siellä suuren osan vapaa-ajastaan työskennellen koulun tarjoamissa tiloissa loistavilla välineillä. Muotsikan opiskelijat järjestävät myös ulkopuolisille linjansa mukaista toimintaa, kuten muotinäytöksiä ja myyjäisiä.
Lahden Muotoiluinsituutin opiskelija Minnaleena Jaakkola
Muotsikkaan on päässyt sisään, voi arvosanoista huolehtimisen lopettaa, sillä opiskelijat työllistyvät ainoastaan portfolionsa avulla. Työharjoittelumahdollisuudet ja yritysyhteistyö mainitaan hienoimpina kokemuksina; opiskelijoiden suunnittelemia pakkauksia tai vaatteita saattaa yritysyhteistyön kautta tulla myyntiin kauppoihin, ja oman työn tulos konkretisoituu oikeaan tuotteeseen. Etenkin graafikko-opiskelijat voivat osallistua myös kilpailuihin, joissa menestyminen tietää ulkomaanmatkoja ja rahapalkintoja.
Holopainen, Havo ja Jaakkola rohkaisevat sisään haluavia yrittämään useammankin kerran, ja mainitsevat Kansanopiston kurssien auttavan pääsykokeissa paljon. Linjalle, jolle pääsee opiskelemaan ei ole juurikaan väliä, ja opiskelujen suunnan langat ovat pitkälti itse opiskelijoiden käsissä. Pääsykokeisiin Havo antaa yhden tärkeän vinkin: ”Ottakaa eväät mukaan”.
Teksti: Liida Valaja
Kuvat: Timo Laitila
