Ylioppilastutkintolautakunta on yhdessä opetushallituksen kanssa jo useiden vuosien ajan ajanut rytinällä eteenpäin sähköisiä ylioppilaskirjoituksia. Sähköiset ylioppilaskirjoitukset tulevat tulevaisuudessa varmasti olemaan hyvä juttu, ainakin ekologisuudessa ja opiskelijoiden tasa-arvoisuudessa. Itse en kuitenkaan lukiolaisena näe ylioppilaskirjoitusten sähköistämistä ajankohtaisena, kun vielä puitteetkin ovat keskeneräisiä ja yleisissä sähköisissä oppimismenetelmissä on jääty pahasti jälkeen.
Sähköiset oppimateriaalit kompastuskivenä
On pelottava ajatus lähteä tekemään sähköisiä ylioppilaskirjoituksia, kun suurien kustantajienkin digitaaliset oppikirjat ovat vielä lapsenkengissä. Itse huomasin tämän, kun aloitin lukion. Olin hankkinut iPadin sähköisiä kirjoja varten ja ajattelin sen olevan kätevä. Käytäntö olikin sitten aivan toinen. Jouduin usein jännittämään aukeaako koko digikirja-sovellus laisinkaan, vai onko kirjoille taas tullut päivityksiä joista ei ole mitään hyötyä. Sovellus ja digikirjat eivät tässä reilussa vuodessa ole juuri muuttuneet. Kesällä kyllä kielten kirjoille tuli viimein päivitys, joka mahdollistaa tehtäviin vastaamisen kirjaan, mikä sekään ei ennen ollut mahdollista. Herää kysymys, kun edes oppikirjat eivät toimi, niin minkä järjen mukaan sähköiset ylioppilaskirjoitukset onnistuisivat moitteetta.
Opettajat teknologiatulvassa
Myös opettajien tietotekniikan käyttötaidoissa olisi parantamisen varaa. Onko tämä edes ihme, sillä teknologia on kehittynyt räjähdysmäisesti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja suurin osa opettajista on elänyt aivan eri aikakaudella opiskeluaikoinaan.
Kuten useisiin Suomen kouluihin, on meillekin Tipalaan hankittu SMART Board™ älytauluja opetuskäyttöön. Jostain syystä käyttö on jäänyt todella vähäiselle. Suurin ongelma tuntuu olevan opettajien taidottomuus käyttää näitä laitteita, vaikka halua olisikin. Syy ei kuitenkaan ole opettajien. Missä on opettajille tarjottu asiantunteva koulutus? Onko mitään järkeä hankkia kouluihin useiden kymmenien tuhansien eurojen edestä älytauluja, joita kukaan ei käytä?
Tilanne ei kuitenkaan ole täysin onneton. Vaikka älytaulut eivät ole aivan hallussa, niin jotain hyvää ja (lähes) kehittynyttä löytyy. Materiaalipankki, Moodle-pohjainen Isoverstas on sentään otettu hyvin haltuun. Melkein jokaisesta kurssista löytyy muistiinpanot ja lisämateriaalia nettitentteineen. Tämä on todella suuri helpotus opiskelijoille, etenkin koeviikoilla kun pitäisi lueskella omia harakanvarvasmuistiinpanoja.
Mielestäni ei ole järkeä säntäillä kohti sähköisiä ylioppilaskirjoituksia, kun vielä perustuksessakin on hiomisen varaa. Toivonkin, että kaupungit kouluttavat opettajia hyödyntämään enemmän nykyteknologiaa ja kannustan kirjakustantajia jatkamaan kehitystyötä digitaalisten oppimateriaalien parissa. Ja teille opiskelutoverit, toivon opiskeluintoa ja rohkeutta tutustua uusiin sähköisiin oppimisympäristöihin. Meidän vastuullamme on lukiolaitoksen tulevaisuus; jos emme käytä nyt hiukan keskeneräisiä digikirjoja ja oppimisympäristöjä, eivät ne myöskään koskaan kehity.
Teksti ja kuva: Samuel Heinäjoki
NettiPalassa julkaistut jutut ovat opiskelijoiden mielipidekirjoituksia, reportaaseja jne. Jutuissa ilmenevät näkemykset eivät välttämättä vastaa Tiirismaan lukion virallista kantaa.