Lukiomme Japaninvaihtoon osallistuneiden Oonan ja Ellinooran kokemuksia
Lukiollamme on opiskelijavaihtoa japanilaisen Mukogawan tyttökoulun kanssa. Koulu sijaitsee Kōbessa eli Osakan naapurikaupungissa. Joka kesä kaksi opiskelijaa pääsevät kolmeksi viikoksi kesäloman aikana viettämään vaihtoa ja seuraavana syksynä samat opiskelijat toimivat isäntäperheinä Japanista tulevalle tytölle kolme viikkoa. Tässä toisen vuoden opiskelijoiden Oona Sunnarin ja Ellinoora Ilmivallan kokemuksia vaihdosta.
Kävimme kolmen viikon ajan koulua sekä host-siskojemme luokan että muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Mukogawan koulussa on Japanin suurin naisyliopisto, päiväkoti, yläkoulu ja lukio. Host-siskomme kertoivat, että jo pelkästään yläkoulussa ja lukiossa oli noin 1500 opiskelijaa, joten koulun kampus oli valtava lukuisine rakennuksineen ja urheilukenttineen. Meidän kahden suomalaisen lisäksi samaan aikaan koulussa oli neljä irlantilaista, kaksi unkarilaista sekä kolme yhdysvaltalaista tyttöä. Muut vaihtarit auttoivat kielimuurissa ja kertoivat käytännön tietoa vaihto-oppilaana olemisesta Japanissa, mistä oli suuri apu. Koulussa on myös viisi englantia äidinkielenään puhuvaa opettajaa lähinnä Pohjois-Amerikasta, ja he auttoivat tarvittaessa. Mukogawan koululla on runsaasti kansainvälisyystoimintaa, ja moni oppilas pyrkii vaihto-oppilaaksi ja host-perheeksi Japaniin tuleville vaihto-oppilaille.
Vaihto-opiskelijoille oli omat lukujärjestykset ja pelkästään heille tarkoitettuja kulttuuritunteja oli päivittäin. Kulttuuritunneilla oli kalligrafiaa, ikebanaa eli kukka-asetelmien tekoa, teeseremoniaa, japanilaisen koto-soittimen soittoa ja perinteisiin yukatoihin pukeutumista. Kulttuuritunneilla oli välillä haasteita ymmärtää opettajien japania, mutta muut vaihtarit auttoivat kyllä. Kulttuurituntien lisäksi olimme joko host-siskon luokan kanssa esimerkiksi taitoaineiden ja englannin kielen tunneilla tai vietimme hyppytunnit vaihto-opiskelijoiden huoneessa. Englanninopettajat pyysivät meitä välillä osallistumaan tunneille ja esittelemään kotimaatamme englanniksi.
Kouluun kuljettiin junalla ja kävellen sekä joskus myös bussilla. Koulumatkojen pituudet vaihtelivat huomattavasti, esimerkiksi Oonan host-sisko asui kahden tunnin ja neljän junanvaihdon päässä kun taas Ellin koulumatka kesti noin 25 minuuttia. Koulupäivien pituus oli noin kahdeksasta kolmeen tai neljään. Kuitenkin suurin osa koulun oppilaista kuului johonkin koulun lukuisista kerhoista, joten koulupäivät saattoivat venyä neljästä kuuteen. Koulussa käytettiin koulupukuja, ja koulun kautta tulivat myös koulun laukku, sisätossut ja liikuntavaatteet.
Tavallisen koulunkäynnin lisäksi vaihtarit saivat olla mukana monenlaisessa toiminnassa ja tapahtumassa. Vaihto-oppilaat osallistuivat yhtenä iltapäivänä vaihto-opiskeluun liittyvään infotilaisuuteen ja teejuhliin, joissa paikalliset oppilaat saivat kuulla vaihto-oppilaiden pitämiä puheita ja tutustua kansainvälisyystoimintaan. Olimme mukana koulun perinteisellä School Campilla koulun omalla leirikeskuksella, jossa urheiltiin, tehtiin ruokaa ja nukuttiin luokkalaisten kanssa leirikoulutyyliin. Vaihtareiden ja host-siskojen tuki ja turva, Osawa-opettaja vei meidät vaihtarit yhtenä päivänä pienelle retkelle katsomaan nähtävyyksiä ja esimerkiksi Himejin linnaa.
Asuimme kolme viikkoa paikallisissa isäntäperheissä. Tavallisesti vaihto-opiskelijat asuvat samanikäisten host-siskojen luona, mutta Ellinooran host-sisko Himari Shukunami oli kahdeksasluokkalainen. Oona asui myös viikon verran kahdeksasluokkalaisen Yukino Akaishin luona Oonan varsinaisen host-siskon Anna Mukaijon ollessa luokkaretkellä. Japanissa on yleistä, että äidit ovat kotiäitejä ja isät tekevät pitkää päivää töissä, ja näin melkeinpä oli myös meidän perheissämme. Vietimme muiden perheenjäsenten kanssa aikaa aina kouluajan ulkopuolella: kävimme syömässä ravintoloissa, shoppailemassa, katsomassa nähtävyyksiä ja muissa paikallisissa vapaa-ajanviettopaikoissa, kuten esimerkiksi laulamassa karaokea. Juttelimme myös paljon perheidemme kanssa Suomen ja Japanin kulttuurillisista eroavaisuuksista, ja opimme toisiltamme paljon uutta.
Vaikka molemmilla puolilla kielitaito oli rajallinen, tulimme silti aina ymmärretyiksi joistakin pienistä väärinkäsityksistä huolimatta. Viimeistään sanakirjan tai Googlen avulla sai itsensä selitetyksi. Kielimuuri ei siis juurikaan haitannut oleskeluamme, ja samalla opimme myös paljon japania – tai ainakin joitain yksittäisiä sanoja. Joskus oli vaikeaa tietää, miten toimia tietyissä tilanteissa, mutta seuraamalla mitä muut tekivät oppi kyllä nopeasti itsekin maan tavoille. Samalla tuli todettua, ettei suomalaisessa ja japanilaisessa arkipäiväisessä kulttuurissa hirveästi eroja olekaan. Kohteliaisuudella pääsee jo pitkälle, ja kömmähdykset laitetaan ulkomaalaisuuden piikkiin.
Isäntäperheissä asuminen oli mieluinen kokemus, sillä siinä pääsi tutustumaan paikallisten elämään kunnolla verrattuna vaikkapa kielikurssiin, jossa aika vietetään muiden ulkomaalaisten keskellä. Perheet olivat myös kiinnostuneita vaihto-oppilaan isännöinnistä ja Suomesta, mikä oli mukavaa ja ilmapiiri oli avoin. Parhainta isäntäperheissä asumisessa oli juuri kulttuurillisen tietämyksen karttuminen ja yhdessä vietetty aika, sekä tietenkin tuliaiset, joita saimme takaisin Suomeen vietäväksi.
Vaihto oli kokonaisuutena aivan mahtava ja erityinen kokemus, missä oppi paljon uutta toisesta kulttuurista ja tavoista. Monella saattaa olla kuva Japanista maana, jossa on pelkästään japanilaisiin sarjakuviin ja animaatiosarjoihin liittyviä asioita, mutta näin ei todellakaan ole. Populaarikulttuurin villityksiin törmäsimme oikeastaan vain animeen ja mangaan keskittyneissä kaupoissa, ja erikoisia katumuotitrendejä näki harvoin ja pelkästään trendikkäimmillä alueilla. Japanin vanhalla ja kirjavalla kulttuurilla on paljon annettavaa nopeasti kuluvalle kolmelle viikolle. Mahdollisuus päästä Japaniin kolmeksi viikoksi seuraamaan arkea sekä tutustumaan paikallisiin ja kulttuuriin vain lentolippujen hinnalla on ainutlaatuinen. Jos yhtään on kiinnostusta vaihtoa kohtaan, suosittelemme lämpimästi hakemista!