Helmikuun puolessavälissä koitti taas se aika, kun abiturientit suuntasivat lukulomalle ja luovuttivat koulun vanhimpien tittelin tokaluokkalaisille perinteisten penkinpainajaisten ja rekkarientojen myötä. Perinteenä on pysynyt myös vanhojenpäivä, kakkosluokkalaisten viettämä juhlapäivä tanssien ja pukeutuen Arvon Wanhaksi. Silmiini osui tanssien aikaan kolumni ”Wanhaksi rahalla” (Keskisuomalainen, 6.2.2015), jossa jyväskyläläinen lukiolainen Tiina-Riitta Härsilä pohti päivän muuttumista yhä materialistisempaan suuntaan erityisesti tyttöjen keskuudessa. Juttu herätti minussa halun ottaa kantaa aiheeseen ja osoittaa, että onnistuneessa päivässä ei tarvitse olla kyse siitä, kenellä on kallein mekko tai näyttävimmät ripsenpidennykset, vaan vanhojenpäivästä voi selvitä myös halvemmalla budjetilla.
Tanssien lähestyessä kaupat täyttyvät teemaan sopivista koruista, ballerinoista ja turkeista ja niistä itselleen täydellisiä yksilöitä metsästävistä tytöistä. Kampaajien kalenterit ovat täpötäyteen buukattuja ja suihkurusketukset sauhuavat näiden parin päivän aikana. Daamit ovat valmiita upottamaan ulkonäköönsä suuria summia. Meininki on muuttunut suuresti muutaman kymmenen vuoden sisällä yhteiskunnan muuttumisen myötä. Jos vertaamme nykypäivää siihen, mitä vanhojenpäivä oli vanhempiemme aikaan, voisi moni naurahtaa silloisen tyylin minimalistisuudelle ja vaatimattomuudelle. Mitä enemmän kimallusta, sitä tyytyväisempiä tanssahtelijoita? Vai onko sittenkään.
Myös minulla oli tänä vuonna edessä vanhat – prinsessapäivä, once in a lifetime -kokemus – josta puhuminen oli aloitettu jo hyvissä ajoin kaveriporukassa. Toisin kuin useimmat kavereistani, olin melko mattimyöhäinen hankintojeni kanssa. Siinä vaiheessa, kun muilla oli mekot ja kampaajat tilattuna, aloin itse vasta puntaroimaan omien vaihtoehtojeni välillä. Ajattelin heti alkuun, etten aio tuhlata päivään koko omaisuuttani. Vaikka halusinkin laittautua ja nauttia päivästä täysin rinnoin, tiesin, ettei se vaadi viittäsataa tai edes kahtasataa euroa. Täysin ilman kuluja päivästä on vaikeaa selvitä, mutta huomattavasti halvemmalla kylläkin. Muita tarkkaillessani huomasin nopeasti, kuinka paljon päivä voi aiheuttaa turhaa stressiä ja panikointia pelkästään ulkoisten seikkojen takia. Eikö pääasia ole kuitenkin itse päivä, tanssit ja niiden kokeminen yhdessä luokkatovereiden kanssa?
Vanhojenpäivää ei voi vielä täysin leimata köyhät kyykkyyn -päiväksi tai pelkästään ulkonäkökeskeiseksi kilpavarusteluksi. Härsilä nostaa olennaisen kysymyksen mielipidekirjoituksessaan esille: onko muuta vaihtoehtoa kuin ostaa itsensä kauniiksi? Mielestäni on, ja onnistuinkin itse osoittamaan sen omissa tansseissani. Suurimman säästön tein varmasti mekon kohdalla. Vaikka juhlavaatteet upeita ovatkin, koin silti ettei juhlavalle mekolle tule jatkossa niin paljoa käyttöä, että se maksaisi itsensä takaisin. Siispä oman mekon ostamisen sijasta lainasin ystäväni vanhaa mekkoa, mikä oli sekä minulle että ystävälleni molemminpuolinen ilo. Tuuri kävi myös kampauksen ja meikin saralla, jotka kesällä kosmetologiksi valmistuva ystäväni lupasi hoitaa. Samalla hän sai näyttöä ja materiaalia loppuportfolioonsa ja harjoitusta jatkoa varten. Hieman kustannuksia aiheutui ainoastaan muutamista asusteista ja kengistä, mutta tulen takuuvarmasti käyttämään niitä myöhemminkin.
Päivä Arvon Wanhana oli juuri niin huikea, mitä odotinkin. Kokemukseni oli, että sain viettää ainutlaatuista aikaa oman ikäluokan kanssa, oppia uusia tansseja ja hyviä tapoja ja nauttia olostani tyytyväisenä, leveä hymy kasvoilla koko päivä ajan. En olisi tarvinnut hyvään fiilikseen niinkään kaunista mekkoa tai koristeellista tukkaa. Toki ulkoisetkin seikat vaikuttavat, mutta tärkeintä on ensisijaisesti oma asenne ja asioiden asettaminen tärkeysjärjestykseen: haluaako mieluummin stressata siitä, onko jokainen hiussuortuva paikallaan, vai keskittyä nauttimaan erityisestä päivästä? Oletus, että päivään on tuhlattava vähintään 500 euroa, on mielestäni harhaanjohtava ja karsii aivan turhaan osan tanssijoista pois.
Minä toivoisin, että jokaisella olisi samanlaiset mahdollisuudet osallistua päivään ja ottaa siitä kaikki ilo irti varallisuudesta huolimatta. Itseään ei tarvitse ostaa kipeäksi, jotta tuntisi olonsa kauniiksi tai tyytyväiseksi. Vinkkeinä tuleville tanssijoille: hyödynnä kavereita sekä omia taitojasi ja nauti päivästä täysillä – se hujahtaa ohi nopeammin kuin huomaatkaan.
Teksti: Elina Olkkonen
NettiPalassa julkaistut jutut ovat opiskelijoiden mielipidekirjoituksia, reportaaseja jne. Jutuissa ilmenevät näkemykset eivät välttämättä vastaa Tiirismaan lukion virallista kantaa.